Päätös blogin kirjoittamiselle syntyi tämän hetkisestä kaaoksesta pääni sisällä. Marraskuun pimeyden myötä sairastuin vaikeahoitoiseen paniikkihäiriöön, jonka lisänä on masennus ja ahdistus.
Onneksi lapset rytmittää päiviä ja tuovat iloa elämään, mutta oma onni ja energia on kadoksissa.
Huolet valtaavat mielen, menetyksen pelko/ kuolemanpelko ovat asioita joita pohdin tällä hetkellä paljon. Näistä tulen kirjoittelemaan lisää.
Olen myös uupunut edellisessä työssäni ja päättänyt etsiä loppuelämälleni aivan uuden suunnan, siitäkin lisää myöhemmin.
Tällä hetkellä käyn juttelemassa ongelmistani sairaanhoitajan kanssa ja odotan pääsyä terapiaan.
Elämä pyörii tällä hetkellä väsymyksen ja ahdistuksen tiukassa syleilyssä.
Terveydelliset ongelmat myös vaivaavat, kakkostyypin diabetes on hivattautumassa ja stressiä lisää painonpudotus, joka tuntuu olevan todella hankalaa.
Elämän uusi suunta löytyy toivottavasti tämän blogin myötä.
Otan mielelläni kaiken avun ja kommentit vastaan.
Ja toivon että blogin sävy valoistuu kevättä kohti 🙂
Lopuksi vielä Jannan laulusta ”sä et ole hullu” iskevät sanat:
”hullu sä et ole, mut joskus sitä romahtaa kivi pohjaan. Hiljaa nyt mennään, mut henkiin sä jäät”
Rakkaudella, Muriseva Mammanne
mammamurisee 