Touhutiistai..

Tämä päivä on mennyt jotakuinkin hyvin. Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta ja lumi valaisee ennen niin pimeitä katuja.

Kävimme lasten kanssa ulkoilemassa ja kirjastossa.

Kävin ostamassa itselleni verensokerimittarin, sillä terveysasemalta sitä ei saa, ennen kuin diabetes on iskenyt ja paastoarvo on yli 7,0. Sitä en kuitenkaan halua odotella, vaan tartun omatoimisesti hommiin ja alan mittailemaan paastoarvojani. Mukaani sain myös kaikenmaailman Diabetes – aiheista opusta. Liikuntaa on lisättävä ja syömiseen panostettava. Pahinta on heikko luonne, tänäänkin löysin suklaalevyn ja vaikka olin päättänyt että herkuttelu on loppu, niin nopeasti katosi puoli levyä…

Minulla on Sulamo- nimisessä palvelussa mitat ja paino ja olen sinne silloin tällöin kirjaillut syömisiäni. Tänään ajattelin päivittää tietoja.

Terveisin, väsynyt Murmeli

Maanantai.

Juhlapyhät on nyt juhlittu ja tänään alkoi ruokavalion parantaminen. Iltapalaksi tuli tosin nautittua hieman liikaa leipäjuustoa…

Päivä oli jotenkin aamusta asti ahdistava, yöllä heräilin sängyssä kahden lapsen kiehnätessä kyljessä. Onneksi mies oli vielä lomalla ja sain nukkua pitkään.

Ahdistus helpotti oikeastaan vasta, kun lähdimme kirpakkaan ulkoilmaan äitini kanssa pikkulenkille ja sen jälkeen kävin kuntosalilla.

Jaksoin tehdä terveellistä iltapalaa koko perheelle, joka sisälsi banaanimunakasta, lämmintä leipäjuustoa, viikunahilloa ja kurkkua.

Aamulla yritin turhaan päästä terveyskeskukseen läpi, kysyäkseni diabetesasioista.

Löysin vanhan paastoverensokerimittarini, mutta liuskat olivat vanhentuneet. Lähiapteekissamme liuskoja ei ollut saatavilla.

Sukulaisiakin kävi tänään kylässä, mikä toi hieman vaihtelua päivään.

Taidan mennä vähän putkirullailemaan niskahartiaseutua ja sitten lapset nukkumaan.

Minulla on onneksi vertaistukenani pari vanhaa ystävää, jonka kanssa voin vaihtaa ajatuksia paniikkihäiriöstä ja negatiivisistä ajatuksista.

Rakkaudella, Masentunut Mamma Vain

 

Tervetuloa murinoihin!

Päätös blogin kirjoittamiselle syntyi tämän hetkisestä kaaoksesta pääni sisällä. Marraskuun pimeyden myötä sairastuin vaikeahoitoiseen paniikkihäiriöön, jonka lisänä on masennus ja ahdistus.

Onneksi lapset rytmittää päiviä ja tuovat iloa elämään, mutta oma onni ja energia on kadoksissa.

Huolet valtaavat mielen, menetyksen pelko/ kuolemanpelko ovat asioita joita pohdin tällä hetkellä paljon. Näistä tulen kirjoittelemaan lisää.

Olen myös uupunut edellisessä työssäni ja päättänyt etsiä loppuelämälleni aivan uuden suunnan, siitäkin lisää myöhemmin.

Tällä hetkellä käyn juttelemassa ongelmistani sairaanhoitajan kanssa ja odotan pääsyä terapiaan.

Elämä pyörii tällä hetkellä väsymyksen ja ahdistuksen tiukassa syleilyssä.

Terveydelliset ongelmat myös vaivaavat, kakkostyypin diabetes on hivattautumassa ja stressiä lisää painonpudotus, joka tuntuu olevan todella hankalaa.

Elämän uusi suunta löytyy toivottavasti tämän blogin myötä.

Otan mielelläni kaiken avun ja kommentit vastaan.

Ja toivon että blogin sävy valoistuu kevättä kohti 🙂

Lopuksi vielä Jannan laulusta ”sä et ole hullu” iskevät sanat:

”hullu sä et ole, mut joskus sitä romahtaa kivi pohjaan. Hiljaa nyt mennään, mut henkiin sä jäät”

Rakkaudella, Muriseva Mammanne