Olen yrittänyt vähentää SSRI-lääkkeen aloitusoireiseeni saamaani Opamoxia eilisestä. En enää erota mikä tuo turtuneen olon, aloitusoireet, Opamox vaiko masennus.
Aamu alkoi vapisemalla ja mielikuvitus laukkasi, keho jännittynyt ja ahdistus risteily päästä varpaisiin. Aamukahvin äärellä olo alkaa helpottaa. Josko tämä tästä. Nukuin lähemmäksi 12 tuntia, univelkaa oli kertynyt.
Lumi tuo onneksi lisää valoa ja lisäksi kirkastan aamuani kirkasvalolampullani.
Uneni ovat muuten monenkirjavia. Unta teiniajan sekoiluista, hyvin todentuntuisia.
Toivottavasti elämäntarkoitus ja iloisuus löytyy pikkuhiljaa lääkesumun alta. Terapiaan toivon kovasti pääseväni.
Sumuterveisin, Mamma
mammamurisee 